Olet saapunut Kelovaaraan, pienelle tallille hiekkatien varrella Etelä-Pohjanmaan sydämessä. Puitteet eivät päätä huimaa, ja kenttäkin taitaa olla täysin kesken. Kenen projekti tämä on? Jumi Koivu osti lähes umpeenkasvaneen metsätontin muutama vuosi takaperin. Tallia on rakennettu hiljakseen lähinnä omin käsin. Muutama kaverikin on kerjennyt olla apuna. Karsinaelementit on pystytetty, hanasta tulee vettä ja valot menee päälle - muutto on siis alkanut. Olet tervetullut seuraamaan, kuinka pienen tallin tulevaisuus saavuttaa muotoaan. Mikäli tahdot syventyä lisää tallin sielunelämään, löydät päiväkirjat Kelovaaran omalta foorumilta.

Jumi Koivu

22-vuotias, nainen

156cm, kehonrakenne hoikka

Ammattina kengittäjä

Pitää kahvista ja kanelipullista

Ei pidä pinaattilätyistä

Ulkonäöllisesti Jumi ei paljoa eroa massasta - hän on vaaleahiuksinen, pyöreäkasvoinen ja hoikka nuori nainen. Lihasta Jumilta kyllä löytyy, vaikka koko voi hämätä. Kämmenet ja käsivarret ovat monesti naarmuilla ja jalat mustelmilla. Vasemmasta käsivarresta löytyy myös nyt jo vanhan palovamman arpi. Yleensä vaatetus on rentoa. Jumi pitää usein punaisen, mustan, beigen ja vihreän sävyjä päällään. Persoonana hän jakaa mielipiteitä. Osa pitää Jumin nopeasta työtahdista ja osa taasen vihaa, koska hänelle pitää tehokkuuden vuoksi keksiä jatkuvasti uutta tekemistä. Lisäksi hän haluaa usein rupatella jonninjoutavia ja päivitellä maailman menoa, mikä sekin saa osan ärsyyntymään. Yleensä Jumi ei edes huomaa hienovaraisia vihjeitä, että ole nyt hiljaa, ei kiinnosta. Hänelle täytyy ilmaista se ihan sanallisesti. Jumi ei pahoita mieltään helposti, hän on aina valmis kuulemaan palautetta kyllä työnjäljestään - mikäli palaute on siis oikeasti rakentavaa. Yli kaiken Jumi inhoaa selän takana puhumista. Hän sanoo asiat aina suoraan ja olettaa toisten tekevän samoin. Hän tahtoo suoraviivaista, ei-kiertelevää keskustelua. Jos sitä ei ole tarjolla, Jumista ei saa ystävää.